Sydän määrittelee ihmisen. Suurimmalla osalla on sydämessään syöpääkin pahempi sairaus.
Lähde: al-Dzawab al-Kafi
Tallennettu aiheeseen Usko | Jätä kommentti »
Viime vuonna kun istuttiin veljien kanssa opiskelemassa Islamin lainhaaroja, tuli ensimmäisellä oppitunnilla muutamia hyvin tärkeitä pointteja esiin. Kuumia aiheita olivat mm. madhabien seuraaminen, Koraanin ja Sunnan lukeminen ja omien johtopäätösten vetäminen ja miten meidän tulisi reagoida oppineiden sanoihin “tämä on oikea kanta, tuo on väärä kanta”. Ajattelin tiivistää jotain näistä oppimistamme pointeista tähän:
Mudztahidit ja Muqallidit
Lainoppineiden mukaan muslimit jakautuvat kahteen ryhmään: Mudztahidit ja Muqallidit.
(1) Mudztahid on oppinut, joka on saavuttanut sellaisen tiedon määrän, että kykenee juontamaan lakisäännöksiä Koraanista ja Sunnasta. Mudztahid-oppineita on eri tasoja, joista korkein ei seuraa ketään oppinutta missään, kun taas muut mudztahidit seuraavat tällaista oppinutta ainakin periaatteissa, joita tämä käyttää lakisäännöksiä juontaessaan.
(2) Muqallid on muslimi, joka ei tietämättömyytensä takia kykene juontamaan säännöksiä Koraanista ja Sunnasta.
Mudztahidin ei ole luvallista seurata ketään osa-alueissa, joissa kykenee harjoittamaan itsenäistä päättelyä. Muissa osa-aluessa ns. rajoitettu mudztahid (joka ei kykene itsenäiseen päättelyyn kaikissa osa-alueissa, mutta joissain) seuraa oppineita, jotka ovat mudztahideitä myös näissä alueissa.
Muqallidin velvollisuus on seurata mudztahid oppineita kaikissa lainhaaroissa, eikä lakisäännösten päättely suoraan Koraanista ja Sunnasta ole tälle luvallista.
Mudztahidien erimielisyydet
Islamin lakitekstit ovat joko
a) viittauksiltaan kiistattomia, tai
b) viittauksiltaan tulkinnanvaraisia
Valtava osa on luokkaa B, mikä tarkoittaa sitä, että eri tulkinnoille on tilaa. Tässä kohtaa tulee kuitenkin muistaa, että vain mudztahid on pätevä suorittamaan tällaista tulkintaa, ja mudztahidiksi tulon edellytykset on mainittu täällä. Proofeeta sanoi: “Kun tuomitsija suorittaa itsenäistä päättelyä ja osuu oikeaan, hän saa kaksi palkkiota, ja jos hän suorittaa itsenäistä päättelyä ja erehtyy, hän saa yhden palkkion.” Imam Malik lausui aiheeseen liittyen jakeen: “Me vain luulemme, emmekä ole varmoja.”
Mudztahidin on siis ponnisteltava tietoaan käyttäen mahdollisimman oikeaan tulokseen, ja tästä syntyvät erimielisyydet eivät voi ikinä olla syy välirikkoon muslimien välillä – ei mudztahid oppineiden itsensä välillä eikä myöskään heitä seuraavien muqallidien välillä, jotka näkevät toistensa toimivan eri tilanteissa hieman eri tavalla.
Neljä madhabiä
Jotkut oppineet ovat sitä mieltä, että yhden madhabin seuraaminen on pakollista ja toiset eivät. Tästä asiasta ei ole konsensusta, joten maallikon ei tulisi ottaa siitä jyrkkiä kantoja ihmisten naamojen edessä. Ensimmäinen ryhmä siis sanoo, että muqallidin tulisi kysyä lakisäännöksiä seuraamansa madhabin muftilta, ja toinen sanoo, että hänen tulee kysyä keneltä tahansa muftilta johon luottaa.
Tässä artikkelissa mainitaan, että maallikon on pakollista hylätä madhabin seuraaminen jos todiste osoittaa totuuden olevan jonkun toisen, madhabiin kuulumattoman oppineen kanta. Tämä on yksi oppineiden kannoista, ja maallikon kohdalla “vahvempi kanta” ei ole minkäänlaisen oikeaoppisen päättelyn tulos, jota tämän tulisi levittää ympäriinsä, vaan lähinnäkin tuntemus ja luulo. Oikeaoppinen kantojen punninta vaatii paljon enemmän kuin mitä maallikolla on tarjota, joten jos todiste tuntuu vahvemmalta kuin madhabin kanta, seuratkoon maallikko tätä oppinutta jonka sanat tässä asiassa tuntuvat eniten varteen otettavilta (jos näin tahtoo), mutta jättäköön hän muiden kantojen kritisoinnin päteville oppineille.
Qadi Abu Ja’la sanoi: “Jotkut Bagdadin Mu’taziliitit (kerettiläinen sekti) ovat sanoneet: ‘Maallikon ei ole sallittua seurata ketään luottavaisesti (taqlid) kun kyseessä on uskonto, vaan hänen on analysoitava todistusaineistoa. Kysyessään oppineelta tulee hänen ainoastaan kysyä todistusaineistoa. Sitten, tiedettyään ja analysoituaan sen, tulee hänen toimia sen mukaan.’ Tällainen ei ole oikein koska Allah sanoi: ‘Kysykää dikrin ihmisiltä jos ette tiedä’. Profeetta sanoi: ‘Mikseivät he kysyneet kun eivät kerran tienneet? Kykenemättömyyden parantaa vain kysyminen.’ Asiahan on niin, että maallikko ei ole mudztahid, joten hänen velvollisuutensa on taqlid aivan kuten sokean, joka ei tiedä Qiblan suuntaa; Hänellä ei ole mudztahidin kykyjä Qiblan selvittämisessä, joten hänen on seurattava jotakuta näkökykyistä…”
“…Sitten heidän sanansa: ‘Hänen tulee analysoida todistusaineistoa’: Tällainen ei ole mahdollista kuin vuosien lain opiskelun jälkeen. Olemme tavanneet ihmisiä, jotka ovat opiskelleet lakia iät ja ajat, eivätkä silti hallitse täysin analogian kaavaa (Qijas), ollen tietämättömiä siitä, mikä tekee siitä hyväksyttävän ja mikä pilaa sen, ja mikä edellyttää etusijan antamista sille. Tällainen kuorma on maallikoille liian painava, eivätkä he voi sitä kantaa.” (al-’Udda)
Veljeni mainitsi kerran kuinka hän eräänä päivänä istui opettajansa fiqh-piirissä moskeijassa. Shaikh puhui parhaillaan jostain oppineiden erimielisyydestä jotain lainhaaraa koskien kun eräs oppilas sanoi: “Abu Hanifa erehtyi”. Shaikh katsoi oppilasta ja sanoi: “Sinä et ole tarpeeksi korkealla tasolla kantamaan Abu Hanifan kenkiä!”. Tästä huolimatta tapaamme nykyään kaikenlaisia “nuoria mudztahidejä”, jotka eivät epäröi hetkeäkään sanoa: “Imam Ahmad ei tiennyt tästä hadithistä”, “Imam Shafi’i erehtyi” jne.
Jos hadith on aito, se on minun madhabini
Kaikki tietävät joiltain imaameilta välitetyt kuuluisat sanat: “Jos hadith on aito, se on madhabini”. Tällaisia sanoja käytetään usein perustana madhabien hylkäämiselle jos jokin hadith vaikuttaa sanovan muuta kuin mitä jokin madhabeistä sanoo. Mutta kuka on pätevä sanomaan, mikä lainhaaroja käsittelevä hadith on sellainen, jota oppinut ei ole huomannut, ja mikä ei? Onko se kuka tahansa Pekka tai Ahmad kulmamoskeijasta, vai onko se henkilö, joka on käynyt kaiken tältä oppineelta raportoidun läpi ja ymmärtänyt sen, että hän mahdollisesti jätti joidenkin hadithien ilmeisen merkityksen mukaan toimimisen muiden todisteiden valossa? Oppineet sanovatkin, että Imaamit sanoivat näin oppilailleen, jotka olivat jo mudztahidejä itse, eivätkä suinkaan muqallideille, joilla ei ole sanaa eikä valtaa lakisäännöksiä tuomitessa.
Tämä on oikein, tuo on väärin
Lainoppineet sanovat usein: “Tämä on oikea kanta…”, “Sellaiselle kannalle ei ole todisteita…”, “Tämä on hadithin mukainen kanta…” jne. Miten tällaiseen tulisi suhtautua? Vastaus löytyy kysymyksestä: Tarkoittaako mudztahid oppinut näin sanoessaan, että “tämä on oikea kanta, jota Allah näillä teksteillä tarkoittaa” vai “tämä on oikea kanta, joka minulle henkilökohtaisesti on todisteista ilmennyt“? Vastaus on jälkimmäinen, koska kyseessä ovat mainitsemamme tulkinnanvaraiset lakitekstit ja mudztahidin ponnistelu oikeimman kannan saavuttamiseksi.
Wa Allahu a’lam wa ahkam.
Tallennettu aiheeseen Laki | Jätä kommentti »
Al-Ghazalin Ihja ’Ulum al-Din (Uskonnollisten tieteiden elävöittäminen)on tunnettu opas hyvään ja Allahia miellyttävään elämään. Hanbaliitti-oppinut Ibn al-Dzauzi näki siinä kuitenkin korjaamisen varaa ja muokkasi kirjan mieleiseensä muotoon. Tälle kooltaan huomattavasti edeltäjäänsä pienemmälle kirjalle hän antoi nimen Minhadz al-Qasidin (Allahin mielihyvää tavoittelevien polku), josta Ibn Qudama al-Maqdisi myöhemmin tiivisti oleellisimmat kohdat.
Tämä kirjanen pitää sisällään osan tästä suurenmoisesta tiivistelmästä suomeksi käännettynä. Kirjan pääteeman lisäksi ovat kappaleet ylimielisyydestä, mustasukkaisuudesta ja suuttumuksesta suomennettu myös, johtuen niiden vahvasta yhteydestä oikeaan käskemiseen ja vääryyden kieltämiseen.
Tallennettu aiheeseen Laki, Sydän | Jätä kommentti »
Satoja sisaruksiamme viruu ympäri maailmaa näiden sivistyneiden johtajamaiden laitoksissa, joissa heiltä pyritään usein viemään ihmisoikeudet sen jälkeen kun heidät on riistetty perheiltään. Muslimivangit ovat unohdettua kansaa vaikka heidän rivinsä kasvavat koko ajan, eikä heidän asiastaan usein puhuta edes kaikkein hurskaimpien muslimien kokoontumisissa. Tästä syystä monet ovat asiaa koskien pimennossa. Seuraavassa on muutama sana Islamin lainoppineilta:
Lue sisartesi tilanteesta ja ota selville kuinka voit auttaa:
Raha ei aina ole vaihtoehto, mutta esim. vangeille kirjoittaminen on äärimmäisen laupea teko. Tällainen auttaa monen ahdinkoa. Kaikenlaiset kirjoitukset englanniksi voi lähettää myös minulle (nimettöminä myös), jolloin toimitan ne eteenpäin ja teiltä säästyy vaivannäkö. Muslimi on toisen sisar eikä hylkää tätä, ja Allah kysyy meidän teoistamme Tuomiopäivänä. Wa dzazakum Allahu khairan.
Tallennettu aiheeseen Laki | Jätä kommentti »
Onko asiasta kuin asiasta konsensus aina jonkun sanoessa niin?
Islamilaisen fiqhin ja neljän madhabin tiedekunnan pää Damaskuksen yliopistossa kirjassaan Usul al-Fiqh al-Islami.
Tallennettu aiheeseen Laki | Jätä kommentti »
Kaikki puhuvat oppineiden konsensuksesta, mutta mitä kaikkea siihen liittyykään, se selviää tässä.
Käännös Ibn ‘Uthaiminin perusoppaasta lakiteoriaan: al-Usul min ‘ilm al-Usul.
Tallennettu aiheeseen Laki | Jätä kommentti »
Tähän mennessä kuuluisasta lakiopuksesta Zad al-Mustaqni’ ja sen selityksistä käännetyt kappaleet.
Osa 1: Vesi, vaatteet, astiat, eläinten nahka ja tarpeiden teko
Osa 2: Siwak sekä wudun sunnat, pakolliset osat ja tekotapa
Tallennettu aiheeseen Laki | Jätä kommentti »
Mille Imam Ahmad perusti kouluntansa?
Damaskuksen oman aikansa suuri Hanbali Ibn Badran kertoo.
Tallennettu aiheeseen Laki | Jätä kommentti »
“Perinteinen” kanta luottavaiseen seuraamiseen (Taqlid) ja säännösten juontamisen todisteista (Idztihad) – Hanbali-koulun tunnetuimmilta nimiltä.
Tallennettu aiheeseen Laki | Jätä kommentti »
